Tänä viikonloppuna matkakohteena oli Bosnia & Herzegovina. Matkan järjestämisessä oli vähän ongelmia, sillä vaikka Bosnia & Herzegovina onkin maantieteellisesti melko lähellä, ei kyseiseen maahan tunnu olevan nopeaa ja helppoa tapaa päästä. Päädyimmekin melko monimutkaiseen yhdistelmään bussilla Banja Lukaan ( 6 tuntia), jossa vietetään yksi yö, bussilla Sarajevoon (6 tuntia), josta kävimme bussilla Mostarissa sunnuntaina (3 tuntia per suunta) ja maanantaina takaisin Banja Lukaan bussilla ja sieltä tiistaipäivänä takaisin Ljubljanaan. Noin 30 tuntia, tai itse asiassa varmaan ylikin, tuli siis bussissa istumista yhdelle viikonlopulle. Junat eivät kuitenkaan olisi olleet yhtään nopeampia ja Bosnian serpentiiniteitä ajeleminen ei tuntunut mukavalta vaihtoehdolta.
Maa oli kuitenkin näkemisen arvoinen. Maan sisällä maisemat olivat henkeäsalpaavia. Erityisesti Sarajevo ja Mostar olivat näkemisen arvoisia, Banja Luka taas oli tylsähkö kaupunki. Bosnia & Herzegovinasta mielenkiintoisen maan tekee erityisesti sen surullinen historia. Historiasta muistutti parhaiten romahtaneet talot ja luodinreikiä täynnä olevat talot. Erityisesti Sarajevossa ja Mostarissa näytti siltä, että joka ainoa talon seinä on ammuttu reikäjuustoksi. Surullista ja koskettavaa siis.
Wikipedia sanoo sodasta näin:
Sota oli Kroatian sotaa ankarampi, sillä Bosnia ja Hertsegovinassa eri kansallisuudet olivat tilkkutäkkimäisesti toistensa lomassa. Näin syntyi monia rintamia taisteltaviksi kolmen eri kansallisen ryhmittymän kesken. Lisäksi paikalliset samaa kansallisuutta edustavat päälliköt saattoivat sotia toisiaan vastaan eivätkä armeijat aina ryhmittyneet etnisen taustan mukaan. Esimerkiksi muslimien puolella taisteli tuhansia serbejä, minkä vuoksi Bosnian hallituksen joukkoja on oikeampaa kutsua bosniakeiksi kuin muslimeiksi. Vastaavasti myös serbien joukoissa oli joitakin muslimeja.
Bosnian sodassa etniset puhdistukset joihin liittyi joukkokarkotuksia, tappamista, ryöstämistä, tuhopolttoja, talojen räjäytyksiä, kidutuksia ja raiskauksia olivat laajempia kuin Kroatian sodassa. Bosniakkeja suljettiin joukoittain keskitysleireille, joissa heitä kuoli kymmenin tuhansin. Keskitysleirejä ei suljettu, vaikka serbit niin lupasivat. Myös kroaatit ja muslimit harjoittivat ainakin jonkin verran etnisiä puhdistuksia. Sarajevon piirityksessä kuoli joissain yksittäisissä serbien kranaatti-iskuissa kymmeniä bosniakkisiviilejä.
Vaikka sota olikin ulospäin eri ryhmittymien välisten taistelujen sekava vyyhti, sen käynnisti Slobodan Milošević ajatuksenaan luoda hajoavaan Jugoslaviaan Suur-Serbia ajamalla muslimit, kroaatit ja muut kansallisuudet pois laajoilta alueilta. Bosnian sodan alussa muslimit ja kroaatit tekivät yhteistyötä kukistaakseen serbit, mutta pian kroaatit aloittivat sodan myös muslimeita vastaan. Lopulta kroaatit ja muslimit pääsivät sopuun ja taistelivat voitokkaasti serbejä vastaan, kunnes rauha saatiin aikaan.
Viimeisimpien arvioioiden mukaan Bosnian sodassa kuoli kaikkiaan 100 000–110 000 ihmistä, näistä n. 40 % siviilejä. Noin 1,8 miljoonaa ihmistä pakeni tai joutui karkotetuksi.
Sarajevossa osallistuimme kävelykierrokselle, jossa paikallinen 18-vuotias opas kertoi kaupunkinsa ja maansa historista. Hän kertoi olevansa ylpeä maastaan ja Sarajevosta ja sanoi monta mieleenpainuvaa asiaa, kuten sen, että luoti ei katso kenet se tappaa (Bosnia & Herzegovinassa kuoli kaikkien uskontoryhmien edustajia) ja että hän on onnellisin ihminen maailmassa, koska hänellä on ystäviä sekä ortodokseista, katolilaisista että muslimeista. Opas itse oli juutalainen. Hän piti monikulttuurisuutta rikkautena ja hänestä kaikki kulttuurit voivat elää rinta rinnan ja se on vahvuus.
Sarajevo sijaitsee laaksossa, ja se on ehdottomasti mielenkiintoisin kaupunki jossa olen käynyt, sillä maisemat kaupungin ympärillä ovat todella upeat. Laakson rinteet ovat täynnä taloja ja kaupunki ympäristöineen näyttää todella kauniilta. Kaupungissa yhdistyvät itä ja länsi, kävelykierroksen oppaamme kutsui Sarajevoa Euroopan Jerusalemiksi.
Sunnuntaina menimme bussilla Mostariin. Junamatkaa Sarajevosta Mostariin oltiin kehuttu monessa paikassa maisemiltaan mitä upeimmaksi ja mietimmekin onko bussireitti sama asia. Junat kuitenkin menivät niin huonoihin aikoihin, että päädyimme menemään Mostariin bussilla. Bussi meni samaa reittiä kuin juna (junarata näkyi monesta kohtaa) ja maisemat olivat aivan mielettömät! Myös Mostar oli todella kaunis kaupunki ja olen todella iloinen, että menimme sinne.
Bussimatkan kuvia
Myös Mostarissa näkyi sodan jäljet monessa rakennuksessa. Mostarin matkalla huomasi ehkä selvemmin maan köyhyyden. Monet asuintaloista näyttivät keskeneräisiltä tai siltä, että ne ovat hylättyjä, mutta ikkunoissa oli verhot ja pihalla auto, joten ilmeisesti taloissa asuttiin.
Mostar olisi todella kaunis varmasti kesällä. Nyt kuitenkin vältyimme muilta turisteilta, sillä kaupunki oli tammikuussa aika hiljainen. Mostarissa olimme vain kolme tuntia, olisi ollut kiva viettää kaupungissa enemmän aikaa. Kaikkea ei kuitenkaan yhdessä (pidennetyssä) viikonlopussa ehdi tekemään.
Jotkut asiat Bosnia & Herzegovinassa kuitenkin meinasivat ärsyttää. Yksi niistä oli bussissa tupakoiva kuljettaja. Yleensäkkin sen on jo ehtinyt unohtaa kuinka ärsyttävää sisätiloissa tupakoiminen on. Mutta bussissa! Bussien kanssa oli muutenkin ongelmia: mistään ei löytynyt luotettavaa tietoa milloin busseja kulkee. Netistä löytyi jotkut aikataulut, jotka eivät sitten kuitenkaan olleet välttämättä ne, milloin busseja meni. Bussiasemalla myyjä antoi meille väärän ajan, ja kukaan ei tuntunut tietävän milloin busseja kulkee. Menopaluu-lippu kävi vain tietyn yhtiön busseihin ja jouduimme maksamaan lisämaksua, että pääsimme porteista alueelle, josta bussit lähtevät. Englantia puhuttiin Bosnia & Herzegovinassa melko huonosti, onneksi slovenian kieli on melko samanlaista ja siitä oli joissakin tilanteissa apua.
Bosnia & Herzegovina oli kaiken kaikkiaan aivan mieletön kokemus, maisemat siellä ovat jotakin, mitä en ole ikinä ennen nähnyt. Maa on uskomattoman kaunis, ja oli todellakin kaiken vaivan arvoinen. Sarajevosta tuli lempi kaupunkini ja suosittelen maata ehdottomasti jokaiselle, jota vain kiinnostaa nähdä jotakin kaunista ja erilaista. Aikaa matkaan kannattaa kuitenkin varata ja avointa mieltä sille, että asiat eivät toimi välttämättä kovin simppelisti.
Maisemia matkalla Banja Lukasta Sarajevoon
