Postojnan luola ja slovenian kielinen jumppa

Aloitin nyt käymään kaksi kertaa viikossa Centre of University Sportin järjestämässä Powerstep-jumpassa. Jumpasta on mahdollista saada opintopisteitä, mutta koska olen täällä vain puoli vuotta, minun ei ole mahdollista opintopisteitä saada. Toiselle suomalaiselle vaihtarille oli kuulemma sanottu, ettei noihin jumppiin voi osallistua jos on Ljubljanassa vain puoli vuotta, mutta minä ilmottauduin Internetissä jumppaan ja pääsin mukaan. Haastetta tuottaa se, että jumpat ovat slovenian kielellä ja olen siis aika pihalla, koska en muista edes mikä on oikea ja vasen sloveeniksi. Onneksi ainakin ensimmäinen tunti oli aika yksinkertainen ja pysyin kohtalaisen hyvin mukana :)

Tällä viikolla kaverini Suomesta tuli käymään Ljubljanaan. Kävimme maanantai-iltana syömässä meksikolaisessa. Tiistaina kävimme Ljubljanan linnassa sekä katsomassa jotakin nähtävyyksiä. 

Menimme linnalle riippuhissillä (en tiedä miksi tuota laitetta oikeasti sanotaan..) Tällä kerralla uskaltauduin kiipeämään Ljubljanan linnan torniinkin ja sateisesta ja sumuisesta säästä huolimatta nätit näkymät linnan tornista kaupunkiin oli.

Keskiviikkona kävimme Postojnassa tippukiviluolassa. Luola oli näkemisen arvoinen, vaikkakin aika hintava nähtävyys oli. Aika ihmeellisestä luonnonilmiöstähän tuossa on kyse, mutta olisin toivonut opastetun kierroksen sisältävän enemmän tietoa luolista.

Valitettavasti Ljubljana oli sateinen kaverini vierailun ajan, eikä ulkona huvittanut olla. Nyt on onneksi viikonlopuksi luvattu aurinkoa, sillä olen lähdössä Budapestiin!

Slovenian plussia ja miinuksia

Voisinpas koota tänne jotakin minun mielestäni hyviä ja huonoja puolia Sloveniasta ja Ljubljanasta, joita olen tässä puolentoista kuukauden aikana huomannut:

 

+ Slovenialaiset on todella ystävällisiä, ainakin jos puhut heille englantia. Esimerkiksi tänään pyysin tiedekunnalla apua tiedekunnan sihteerin löytämiseen joltakin opiskelijalta ja hän saattoi minut sihteerin ovelle asti. Minut on myös saateltu esim. valokuvausliikkeeseen noin puolen kilometrin matkan verran jne :) 

+ Slovenialaiset puhuvat usein hyvää ja selkeää englantia. He myös vaikuttavat puhuvan englantia mielellään. Lähes joka paikassa englannin kielellä asiointi on sujunut ongelmitta. 

+ Opiskelija-asuntolassa asuminen on halpaa. Vuokra on 70-80 euroa kuussa, netti maksaa euron kuussa. Tosin ei tuolla summalla mitään luksusta saa: jaettu huone toisen opiskelijan kanssa, keittiö, vessat ja suihkut ovat yhteiset koko käytävän kanssa. Rauhallinen aamukahvihetki on täällä aika kaukainen unelma.

+ Ljubljana on kaunis kaupunki ja ainakin minun makuuni ihan sopivan kokoinen. Ljubljanan ydinkeskusta on joitakin vuosia sitten suljettu kokonaan autoilta, joten ydinkeskustassa on ihanan rauhallista kävellä. Ljubljanassa on myös paljon luontoa, ainakin minun asuntolani lähellä. Lisäksi näin pohjanmaalaiselle on ihanaa se, kuinka paljon Sloveniassa on mäkiä ja kukkuloita ja kuinka kauniisti vuoret näkyvät kaikkialla kaupungin ympärillä. Tänään kävin lenkillä kukkulan päällä ja semmoisia maisemia ei joka päivä Oulussa tule nähtyä :) Ljubljanassa on myös siistiä.

+ Slovenian opiskelijaruokakuponkijärjestelmä on mahtava. Opiskelijalla tulee olla slovenialainen liittymä, johon hän saa ruokakuponkeja jokaisen kuun alussa kuussa olevien työpäivien verran. Ruokakupongeilla saa noin 2-4 eurolla aterian ravintolassa. Ateriaan kuuluu yleensä alkuruoka, pääruoka, salaatti ja jälkiruoka. Ljubljanassa on montakymmentä ravintolaa, joissa kuponkeja voi käyttää.

+ Sloveniasta on lyhyt matka naapurimaihin, joten matkustelu on kohtuullisen halpaa ja helppoa. Myös Sloveniassa riittää nähtävää.

+ Ljubljana on turvallisen tuntuinen kaupunki, jossa uskaltaa esim kävellä yöaikaan eikä varkaita tarvitse pelätä. Jollei omista pyörää. Pyöriä täällä varastetaan PALJON.

+ Hanavettä voi juoda ja se on hyvää.

+ Taksilla ajelu on halpaa. Aloitusmaksu on jotakin 0,90 - 1 e. Kilometri maksaa noin euron. Toisaalta taksista voi joutua maksamaan milloin mitäkin. Kadulta ei kannata kuulemma ottaa taksia. Itse kyllä olen joskus ottanut ja päässyt kotiin noin kolmella eurolla. 

+ Slovenialaiset ovat oikeastaan aika samanlaisia kuin suomalaiset, joten täällä ei tarvi erityisesti yrittää sopeutua. Tarkoitan siis sitä, että ei tarvitse miettiä liikaa mitään kohteliaisuus/ käyttäytymissääntöjä, voi olla samalla tavalla kuin Suomessakin.

+ Toimivat terveydenhuoltopalvelut, joista olenkin jo kertonut. Kuulemma myös hammaslääkäri on opiskelijoille ilmainen.

- Ljubljanan yliopistossa vaihtareiden opiskeluhommat tuntuu olevan monissa tiedekunnissa kauppatieteellistä lukuun ottamatta hieman sekavia. Englanninkielisiä kursseja ei juuri ole, monet kurssit pitää suorittaa esseinä. Kursseista ja niiden suoritustavoista pitää usein myös sopia kurssin luennoitsijan kanssa suoraan. Tämä on aika hidasta ja monimutkaista. Itselleni on käytännössä sama mitä kursseja suoritan, koska kurssini menevät sivuaineopintoihin, mutta joillakin opiskelijoilla oma yliopisto vaatii oman opintoaineen kurssien suorittamista, ja kurssien pitää vastata kotimaan yliopiston kursseja, joten heille tämä tuottaa enemmän töitä. Minä valitsin vain kursseja, joiden luvattiin olevan englanniksi.

- Sloveniassa on ehkä enemmän byrokratiaa kuin Suomessa. Minun on pitänyt kiikuttaa Learning agreementiani vaikka kenelle, tänään sain siihen allekirjoituksen, mutta leima paperiin pitää taas hakea seuraavalta henkilöltä. Myös oleskeluluvan saaminen oli monimutkaista papereiden pyörittelyä.

- Sloveniassa on noita ihmeellisiä lakeja mitä saa tehdä pyöräillessä ja mitä ei. Myös punaisia päin kävelystä voi saada sakot. Kannattaa siis olla täällä lainkuuliainen kansalainen.

- Urheilumahdollisuudet opiskelijoille ovat mielestäni vaikuttaneet aika sekavilta. Jos opiskelisi koko vuoden, voisi osallistua Faculty of Sportsin kursseille, joista saisi myös opintopisteitä, mutta vain puoli vuotta oleville se tuntuu olevan hankalampaa. Täällä on myös muita tahoja, jotka järjestävät urheilua, mutta ne ovat minusta kalliita. Kerran viikossa olevat jumpat ja muut maksavat noin 40 euroa vuodelta, joka kuulostaa minusta suurelta summalta. Näitä asioita minun pitää selvitellä vielä lisää. Ilmeisesti ei ole mahdollista, että kävisi esimerkiksi salilla ja maksaisi siitä jokaista käyttökertaa kohden jonkun summan.

Tylsiä syyspäiviä

Aika on kulunut tavattoman hitaasti sairastaessa. En ole oikein uskaltanut tehdä mitään tai lähteä mihinkään tuon kauhkoputkentulehduksen (?) takia, koska en halua että se pahenee. Eilen kuitenkin kävin kuuden muun vaihtarin kanssa syömässä kiinalaisessa sekä elokuvissa. Elokuvissa pitänee käydä useamminkin, sillä leffalippu maksoi viisi euroa ja täällä elokuvat tekstitetään kuten Suomessakin, joten elokuvien seuraaminen onnistuu jos puhuttuna kielenä vain on englanti. Kävimme katsomassa elokuvan One day. 

Tänään menin BTC:hen, Ljubljanan ostoskeskukseen, etsimään itselleni talvitakkia. Täällä alkaa nyt olla jo kylmiä iltoja ja öitä, lähelle nollaa mennään. Lisäksi hankin tänään itselleni kirjastokortin yhteen Ljubljanan kirjastoon. En ole selvillä käykö tämä kirjastokortti vain tuossa yhdessä kirjastossa, mutta niin ymmärsin. Ainakin huonekaverini sanoi, ettei kannata hankkia kirjastokorttia pääkirjastoon, koska se on kalliimpi kuin muut kirjastot. Ei tuo mitään mahdottoman halpaa lystiä ollut siltikään: opiskelijoille kirjastokortti maksaa kahdeksan euroa vuodessa. Kirjastossa oli kuitenkin hyvä valikoima englannin kielisiä kirjoja, joten siellä todennäköisesti tulee käytyä jos vain aikaa riittää lukemiseen. Ja riittäisihän sitä ainakin nyt, kaikki aika tuntuu vaan kuluvan johonkin epämääräiseen haahuiluun (haaveiluun?). 

Huomenna minulla alkaa kuitenkin koulu! Ehkä.. En ole edellenkään varma millä viikolla luentojen olisi tarkoitus alkaa, mutta huomenna aion mennä kuitenkin yrittämään jos luento olisikin. Kyseisellä kurssilla ei kuitenkaan ilmeisesti ole englannin kielisiä luentoja joka viikko, ja jää nähtäväksi kuinka kurssi lopulta suoritetaan. Psykologian kurssien aikatauluja en ole saanut vieläkään, tuntuu hassulta, että Suomessa alkaa syyslomat ennen kuin minä saan edes aloitettua opintojani tälle syksylle :p Hiljalleen tässä alkaakin tulla ikävä jonkinlaisia rutiineja..

Ljubljanan pääposti. Siellä voi esim. maksaa laskuja tai vaihtaa rahaa. Kuva ei liity aiempaan tarinointiin mitenkään.

Opiskelijaterveydenhuolto Ljubljanassa

Koska viikonlopun reissun jäljeltä minulle jäi paha yskä sekä kuumeinen olo, kävin eilen tutustumassa Ljubljanan opiskelijaterveydenhuoltoon. Opiskelijaterveydenhuollolla on yksi piste tuossa ihan naapurissani, joten paikan päälle löytäminen kävi helposti. Minun täytyi odottaa lääkärille pääsyä vain noin viisi minuuttia, josta lääkäri passitti minut verikokeisiin. Sain verikokeiden tulokset kymmenessä minuutissa ja lääkäri määräsi minulle antibiootit ja varasi uuden ajan perjantai-aamulle. Mukaan lääkärille tarvitsin eurooppalaisen sairaanhoitokortin (jonka saa ilmaiseksi Kelalta ja joka oikeuttaa EU:ssa samaan terveydenhoitoon kuin mitä paikalliset saavat) sekä henkilöllisyystodistuksen. Sloveniassa reseptilääkkeet ovat ilmaisia, joten antibiooteista minun ei tarvinnut maksaa mitään.

En ole ihan varma mitä sairastan, mutta luulen, että minulla on keuhkoputkentulehdus. Siltä ainakin yskän ja aiempien kokemusten perusteella vaikuttaa. Onneksi nyt ei ole koulua tai mitään muuta menoa niin saan sairastaa rauhassa. Tietenkin tämä on todella ankeaa, mutta eipä tässä nyt auta muu kuin tyytyä sairastamaan. Aika ei vaan meinaa kulua millään, olen huomannut täällä kärsiväni selvästä televisioriippuvuudesta. Onneksi asuntolan netti on nopea ja aikaa voi yrittää tappaa Youtubessa videoita katsellen. Ja tämän aktiviteetin pariin taidankin siirtyä seuraavaksi :)

Puolan reissu

Viikonloppuna osallistuin Puolan reissulle, jonka järjesti ErasmusTripsNetwork. Matkalla kävimme Krakovassa sekä Wieliczkan suolakaivoksilla ja Auschwitzissä. Lähdimme torstai-aamuna ja takaisin Ljubljanaan saavuimme Maanantai-aamuna. Puola ja Krakova oli ihana kokemus, mutta valitettavasti matka oli organisoitu todella huonosti enkä voi suositella kyseistä järjestöä kenellekkään. Erityisen paljon harmittaa se kuinka paljon kallista aikaa Krakovassa meni hukkaan sähellyksen ja turhan odottelun takia. Tänään kirjoitin kolmesivuisen valituskirjelmän matkan järjestäjälle, saa nähdä saanko siihen minkäänlaista vastausta.

Ehkä eniten matkassa ärsytti organisaattorin ja kolmen koordinaattorin asenne. Kukaan heistä ei edes tervehtinyt tai esitellyt itseään. Kukaan ei saanut suutansa auki koko matkan aikana, joten koko matkan ajan vallitsi epätietoisuus kaikesta. Eikä mitään oltu suunniteltu selvästikkään etukäteen: suunnitelmat muuttuivat jatkuvasti ja koko ajan täytyi itse olla kyselemässä mitä seuraavaksi tapahtuu ja valitettavan suuri osa ajasta kului odotteluun, joka olisi voitu välttää jos matka olisi organisoitu järkevämmin. 

Onneksi loppujen lopuksi pääsimme käymään kaikissa paikoissa missä halusinkin (Schindlerin tehdasta lukuun ottamatta) ja Krakovan kaupunkikierroksella, suolakaivoksella ja Auschwizissä oli ammattioppaat. Tässä jotain kuvamateriaalia:

Krakovassa oli sateista ja kylmää joten valitettavasti tulin matkalla sairaaksi. Huomenna menen ehkä lääkäriin, koska haluaisin saada jotain helpotusta yskään. Ljubljanassa on opiskelijaterveydenhuolto, mutta en ole kuullut mitään kokemuksia siitä enkä ole varma kuinka se toimii. Yritän selvitellä sitä tänään huonekaveriltani.

Huonekaverini on muuten maailman ihanin ihminen: hän esimerkiksi toi tänään minulle suklaata kun tiesi että olen sairaana :) Hän myös heräsi kello 3.45 torstaina keittämään minulle aamukahvia ennen Puolan matkalle lähtöäni! Hän siis osti minulle turkkilaista kahvia, mutta koska olen tottunut kahvinkeittimiin en osaa keittää liedellä kahvia. Hän siis välttämättä halusi, että saan hyvät aamukahvit ennen kuin lähden riessuun :)

Minulla alkaa varsinaiset opinnot ensi viikolla. On jo aikakin! Liian pitkään on tullut oltua lomalla ja kaipaan jotain rutiineja elämään. Toki tuo kielikurssi toi vähän rutiineja mutta nyt aikaa on kulunut vähän liikaa koneella istumiseen..

Kroatian reissu

Tänä viikonloppuna suunnistimme Kroatiaan viiden muun Erasmus-vaihtarin kanssa. Kävimme tutustumassa Istrian alueeseen, joka on Kroatian läntisin osa. Menimme Kroatiaan kahdella autolla. Reissaaminen oli yllättävän takkuista, sillä navigaattoreiden kanssa oli paljon ongelmia eikä meillä ollut kunnollisia karttoja. Perjantaina menimme kuitenkin Porecin kautta Pula-nimiseen kaupunkiin. Porec oli kaunis pieni rannikkokaupunki, mutta minun makuun liian turistikohteen oloinen. 

Porecin jälkeen suuntasimme Pulaan, mutta valitettavasti toinen auto joutui pulaan :p Perjantaina kävimmekin vain hampurilaisilla, sillä pääsimme tutustumaan kaupunkiin vasta yhdentoista aikaan illalla. 

Lauantaina kävimme katsomassa Pulan nähtävyyksiä ja uimassa Pulan ihanalla rannalla. Meri oli aivan uskomattoman kaunis ja saimme taas nauttia lämpimistä säistä. Kesä täällä vain jatkuu ja jatkuu :) Lisäksi kävimme illalla Rovinjim kaupungissa. Roviniin saavuimme kuitenkin vasta pimeän aikaan, joka oli vähän sääli.

Amfiteatteri Pulassa

Pulan ranta

Sunnutaina meidän oli tarkoitus suunnata vesiputouksille. Valitettavasti kävi kuitenkin niin, että toinen vuokra-autoistamme hajosi matkalle, ja vesiputousten sijaan vietimme koko päivän kroatialaisella huoltoasemalla. Autostamme hajosi kytkin keskellä moottoritietä. Onneksi satuimme olemaan juuri huoltoaseman kohdalla. Jouduimme odottamaan yli 7 tuntia ennen kuin pääsimme vihdoin autovuokraamon omistajan kyydillä kohti Ljubljanaa. Olipahan ainakin ikimuistoinen matka! Lisäksi saimme seuraksemme vielä kroatialaista armeijaa, joka oli ilmeisesti ohikulkumatkalla.